Pesäpallo täyttää ensi vuonna pyöreitä, kun kansallislajille tulee sata vuotta mittariin. Pesäpalloliitto on touhuillut jo pidemmän aikaa juhlavuoden ympärillä, mutta liitolle pitäisi viheltää kolme paloa viimeaikaisesta epäurheilusta.
Pesäpalloliitto haluaa viedä finaalipelit Olympiastadionille. Tai oikeammin finaalipelin, liitto nimittäin haluaa ratkaista pitkän kauden päätteeksi mestaruuden yksittäisellä ottelulla.
Taloudellisesti ajatuksella kopautetaan seuroja suoraan takaraivoon. Yksittäinen finaalipeli tuottaa kotijoukkueelle merkittävän viisinumeroisen summan kahisevaa. Kärkiseuroilla kausibudjetit liikkuvat miljoonan euron kieppeillä, joten kaikkien osalta puhutaan suurista rahoista. Yhdellä finaaliottelulla maksaa esimerkiksi ainakin yhden huippupelaajan koko kauden palkat.
Hankkeessa on tehty paha etenemisvirhe myös urheilullisella puolella. Olympiastadion ei täytä pesäpallon urheilullisia kriteereitä millään osa-alueella. Töölön jalkapallostadionilla pelatut runkosarjaottelut ovat olleet pääkaupungille tervetullut tuulahdus maaseudulta, mutta pelillisesti otteluissa on tuoksahtanut lanta.
Kentän laidat ovat niin lähellä, että pelin luonne muuttuu radikaalisti. Kun todellista läpilyöntiuhkaa ei ole, ulkopelit voivat tiivistää keskustan täysin tukkoon. Harhaheitot kimpoavat takaisin kentälle, eikä hidas alusta ainakaan helpota sisäpeliä.
Pesäpalloliitto kaavailee Olympiastadionin finaaliin lyhyeksi ajeltua nurmea, jonka päälle kipataan hiekkaa simuloimaan perinteistä hiekkatekonurmea. Monet joukkueet rakentavat vaihtotilannepelaamisen lähes puhtaasti pomppupeliin. Ellei kenttään ei valeta betonia, ei pallo nouse hankkeen kärkinimen Jonne Kemppaisen päälakea korkeammalle. Syksyllä on suuri riski sateelle, mikä pehmentää kenttää entisestään. Mutta liiton miehet pysyvät kuivina stadionin uuden lipan alla.
Neutraalilla finaalikaukalolla vähennetään myös runkosarjan merkitystä. Pesäpallossa kentällä on suuri merkitys ja vaikutus ottelutaktiikkaan. Esimerkiksi Kouvolan Pallonlyöjät hyödyntää kotikenttänsä kovuutta äärimmilleen. Pahimmillaan stadionfinaali estää Kouvolaa hyödyntämästä vahvuuksiaan, kun sen on mietittävä finaaleja jo ennen kautta.
Salibandyn puolella kokeiltiin superfinaalia kolmen kauden ajan. Ajatus oli hyvin samankaltainen – finaalijoukkueet Helsinkiin, jossa mestaruus ratkotaan yhdellä ottelulla. Salibandyssa olosuhteilla ei ole merkitystä, joten peli ei kärsi ympäristöstä. Prameista puitteista huolimatta superfinaalista luovuttiin vähin äänin.
Kertaluontoisena kokeiluna ajatus ei ole täysin järjetön, mutta jos hanketta aletaan ajamaan pysyvämmäksi, on liitolle vihellettävä kolme paloa epäurheilusta.
KIEKKOFANI.COM
FUTISFANI.COM
