Telegram-kanava Nik i Maik on vuotanut YouTubeen nauhoituksen, jolla kuullaan, miten valkovenäläisjuoksija Krystsina Tsimanouskayaa ensin taivutellaan ja sitten uhkaillaan taipumaan joukkueenjohdon tahtoon.
Nauha on nauhoitettu ennen Krystsina Tsimanouskayan kuljettamista lentokentälle. Äänessä ovat Tsimanouskayan lisäksi Valko-Venäjän olympiajoukkueen yleisurheiluvalmentaja Juri Moisevitš ja Valko-Venäjän yleisurheilun olympiavalmennuskeskuksen varajohtaja Artur Šumak.
Ei ole tietoa, kuka nauhan on äänittänyt ja kuinka se on päätynyt julkisuuteen, mutta ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole yrittänytkään kiistää sen aitoutta. Nauhalla eniten ovat äänessä miehet, jotka puhuttelevat Tsimanouskayaa milloin venäläisittäin Kristinaksi ja milloin esimerkiksi typeräksi tytöksi ja toisinaan taas viisaaksi tytöksi.
Miehet kertovat saaneensa ylhäältä käskyn, että Tsimanouskayan on palattava takaisin Valko-Venäjälle sen jälkeen, kun hän oli mennyt arvostelemaan maansa olympiajoukkueen johtoa julkisesti.
Kiista sai alkunsa siitä, kun Tsimanouskaya oli saanut tietää valmennusjohdon ilmoittaneen hänet 400 metrin viestijuoksuun paikkaamaan toisia urheilijoita, vaikka hän ei ole koskaan juossut matkaa kilpailuissa. Tarve paikkaajille syntyi, kun Valko-Venäjän urheilujohto ei ollut varmistanut etukäteen, että kaikilla viestijuoksijoilla olisi ollut takanaan vaadittavat määrät dopingtestauksia.
Tsimanouskaya on keskustelun aikana suurelta osin hiljaa, mutta aika ajoin hän vastailee miehille rauhallisen ja päättäväisen oloisesti.
Mitä pidemmälle keskustelu etenee, sitä enemmän nauhalta alkaa kuulua Tsimanouskayan nyyhkytystä ja itkun ääniä, mutta siltikään hän ei taivu lupaamaan suostuttelijoilleen, että hän palaisi takaisin Valko-Venäjälle ja vaikenisi kaikesta tapahtuneesta joukkueen edun vuoksi, kuten yleisurheilupomot häneltä vaativat.
Nauhalla Moisevitš ja Šumak toistelevat useaan kertaan, kuinka Tsimanouskaya on tehnyt hölmöyksiä ja kuinka hänen on nyt palattava kaikessa hiljaisuudessa takaisin kotimaahan. Miehet kertovat haluavansa vain auttaa Tsimanouskayaa ja vakuuttavat, ettei hänelle käy mitään pahaa, mikäli hän vain suostuu tottelemaan nöyrästi.
– Tuli tällainen käsky: sinä lennät tänään kotiin. Menet kotiin, et kirjoita missään mitään, et kommentoi. Jos haluat urheilla jatkossa Valko-Venäjän joukkueessa, kuuntele, mitä sinulle suositellaan: mene kotiin, vanhempien luo, minne tahansa. Muuten joudut rimpuilemaan enemmän. Tiedäthän, aivan niin kuin hyttynen joutuu hämähäkin verkkoon, mitä enemmän se pyörii, sitä enemmän se sotkeutuu, juoksijalle sanottiin.
– Elämä on sillä tavoin rakennettu, me teemme hölmöyksiä ja sinä olet tehnyt hölmöyksiä. Toivon, että sinä ymmärrät tämän, Šumak aloittaa Tsimanouskajan suostuttelun.
Tsimanouskaya kysyy tähän väliin, eikö valmennusjohto katso itse tehneensä mitään väärin.
Šumak vastaa, ettei Tsimanouskaya ole tietenkään syyllinen siihen, että viestijuoksun alkuperäiset osallistujat joutuivat syrjään, mutta sen sijaan Tsimanouskaya on syyllinen siihen, että hän meni arvostelemaan joukkueen johtoa julkisuuteen viestijuoksun urheilijavalinnoista.
– Sinä olet syyllinen niihin syytöksiin ja kommentteihin, joita olet antanut. Ymmärrätkö, että sinä olet syyttänyt koko maan edessä ihmisiä ennen kuin olet ottanut selvää asioista. Tiedätkö, mihin sinun typeryytesi olisi voinut johtaa? Ihmiset olisivat menettäneet työnsä. Ihmisillä on perheet, olisit voinut tuhota heidän elämänsä. Mutta sinulle annetaan anteeksi, me haluamme auttaa sinua, Šumak jatkaa.
Šumak ja Moisevitš ryhtyvät jossain vaiheessa keskustelua vaatimaan Tsimanouskayalta takaisin myös tämän päivärahoja, jotka hänelle oli maksettu etukäteen ja joita hän ei nyt siis enää olisi ansainnut. Miehet laskeskelevat ensin, että juoksijan pitäisi palauttaa 350 dollaria takaisin, mutta päätyvät sitten summaan 150 dollaria. Tsimanouskaya vastaa tähän väliin, että hänelle summa on aivan samantekevä.
Miehet eivät kerro, kuka on se korkein taho, johon he viittaavat. He kiittelevät Tsimanouskayaa siitä, että tämä ymmärsi sentään pyytää anteeksi urheiluministeriltä.
Moisevitš ryhtyy maalailemaan Tsimanouskayalle seuraavaksi sitä, kuinka tämän puheiden seurauksena Valko-Venäjän urheilujohdossa voi tapahtua puhdistuksia.
– Kansallinen joukkue puhdistetaan niin, että höyhenet lentelevät. Ja sinä jäät sitten historiaan niin, että tämä kaikki alkoi Tsimanouskayasta, hän keitti koko sopan, tulee johdon vaihdos, järjestyksen palautus. Ymmärrätkö? Kuunteletko minua, viimeisen kerran? Teetkö, kuten pyydän, Moisevitš kyselee.
Moisevitšin ja Šumakin mukaan Valko-Venäjän olympiajoukkueen johdolla on jo valmiina suunnitelma, jonka mukaan Tsimanouskaya ilmoitettaisiin loukkaantuneeksi, minkä nojalla hänen poislähtönsä voitaisiin selittää kaikessa hiljaisuudessa.
– Kaikki rauhoittuu. Ylin johto rauhoittuu. Asiat etenevät ja jos Jumala suo, tulee mitaleita ja kaikki tämä unohtuu. Mutta jos jäät tänne johdon tahdon vastaisesti, mitään hyvää ei seuraa. Sillä nyt tätä pidetään ennakkotapauksena, joka häiritsee koko joukkueen esiintymistä jatkossa, Moisevitš jatkaa selitystään.
– Voitko siis tehdä tämän joukkueen eteen, meidän kaikkien eteen? 200 metrin juoksu ei antaisi sinulle mitään, ei mitään. Nyt ainoa, mitä me voimme tehdä, on mennä sitä tietä, joka meille on osoitettu. Pitää alistua sille, miten asioiden on mentävä, valmentaja pyörittelee.
Kertaakaan keskustelun aikana ei mainita Valko-Venäjän diktaattorin, presidentti Aljaksandr Lukašenkan nimeä, vaikka ilmiselvästi monet korkeaan johtoon viittaavat kiertoilmaisut tarkoittavat nimenomaan häntä. Kaiken lisäksi Valko-Venäjän olympiakomitean puheenjohtajana toimii presidentin poika Viktor Lukašenka, joten viittaukset liittyvät laajemmin koko Lukašenkan dynastiaan.
Tsimanouskaya tuo keskustelun aikana useaan kertaan ilmi, ettei hän usko miesten vakuutteluja eikä hän ole varma, voisiko hän enää jatkaa urheilua kotiinpaluun jälkeen.
– Minä tiedän, että sinä ajattelet, että joku haluaa pahaa tai kostaa sinulle, tai että on joitakin poliittisia pointteja. Mutta se on hölynpölyä. Kukaan ei aio tuomita tai teloittaa sinua. Me haluamme auttaa sinua, Šumak vakuuttaa.
Moisevitš vakuuttelee niin ikään, että kaikki käy hyvin.
– Minä menen nyt sopimaan asiasta. Me vetäydymme tyylikkäästi loukkaantumisen perusteella, ja sinä matkustat rauhassa kotiin. Minä panen pääni pantiksi, Kristina, että sinulle käy kaikki hyvin, kuuletko? Me pyyhimme pois tämän välikohtauksen. Sellainen on tahto nyt, ymmärrätkö. Täytyy nöyrtyä. Jotta voi pelastua, täytyy nöyrtyä. Rauhoitu, niin kaikki käy hyvin, valmentaja suostuttelee.
Tässä yhteydessä nauhalta kuuluu koko keskustelun kylmäävin kohta, kun Moisevitš ryhtyy puhumaan ortodoksisesta uskonnosta ja sen vaatimasta nöyrtymisestä. Vertauskuvallisten puheiden taustalta kuuluu suoranainen vihjaus siitä, että Moisevitš voisi päättää päivänsä hyppäämällä parvekkeelta.
– Nöyrtyminen kasvattaa ihmistä. Ole nöyrä. Älä näytä ylpeyttäsi. Sinun ylpeytesi sanoo sinulle: ”En suostu, älä yritä.” Ja se alkaa ottaa sinua Paholaisen otteeseen. Juuri tällä tavalla ihmiset tekevät elämästään lopun itsemurhalla, valitettavasti. Paholainen ottaa heistä otteen ja sanoo: ’Haluatko todistaa jollekin jotain, hyppää parvekkeelta. Oi, sitten ihmiset raastavat hiuksiaan ja katuvat, että mekö hänet ajoimme tuohon pisteeseen’.
– Mutta tiedätkö, mikä on kaikkein mielenkiintoisinta? Kansa tulisi silloin sanomaan: ”Mikä typerä tyttö, olisi voinut elää. Kelle sinä muka todistit jotain?”, mies vihjaili.
Tästä valmentaja siirtyy sujuvasti luennoimaan venäläisen sotahistorian voitoista aina Napoleonin ajoista alkaen, koska silloinkin voitot ovat tulleet viisaiden johtajien ansiosta.
Sen jälkeen seuraa kehumista siitä, kuinka Tsimanouskaya on viisas tyttö ja kuinka hänen tilanteensa säälittää, mutta mikään ei auta, sillä hänen on nyt vain toteltava. Moisevitš kiistää myös pelkäävänsä oman tulevaisuutensa puolesta, vaan hän esittää ajattelevansa kaikkien parasta.
– Minä en vapise oman takamukseni takia, vaan koko joukkueen ja koko tilanteen takia. Sinä et voi edes käsittää, sillä en ole sinulle kaikkea edes vielä kertonut, Moisevitš sanoo.
Nauha päättyy siihen, kun miehet olettavat saaneensa Tsimanouskayan pään kääntymään ja kaiken olevan selvää sen suhteen, että tämä lentää kotiin.
– En ole sanonut, että suostun. Jos tekisin nyt näin ja palaisin kotiin, niin luuletteko, että enää edes haluaisin jatkaa urheilua. Minä en halua todistaa kenellekään mitään, minä haluaisin vain jatkaa juoksemista, Tsimanouskaya sanoo.
Lähde: Helsingin Sanomat
KIEKKOFANI.COM
FUTISFANI.COM
