MT: Ruokavirasto antoi uudet määräykset hevosten pitopaikkojen ilmoittamisesta

AOP

Tiedot kaikista hevosten pitopaikoista, niissä olevista hevosista ja hevosten liikkumisista pitopaikkojen välillä on syytä saattaa ajan tasalle, Ruokavirasto kehottaa.

Viime keväänä voimaan tullut Euroopan unionin EU:n eläinterveyssäännöstö toi uusia vaatimuksia hevoseläimiä pitäville. Tallinpitäjän tai muun hevosten pitopaikasta vastaavan henkilön on paitsi ilmoitettava tallinsa hevosten pitopaikaksi, myös pidettävä kirjaa tallissaan olevista, sinne saapuvista ja sieltä lähtevistä eläimistä. Määräys on ollut voimassa huhtikuun lopulta alkaen.

Jokaisella Ruokavirastolle ilmoitetulla pitopaikalla on oma virallinen pitopaikkatunnuksensa.

Mikäli hevosten pitopaikkailmoitus on vielä tekemättä, sen voi nyt muutamalla klikkauksella tehdä nyt Ruokaviraston sähköisessä palvelussa, jonne kirjaudutaan pankkitunnuksilla Suomi.fi-palvelussa. Viranomaiset saivat elokuun lopussa julkaistua varsinaisen sähköisen pitopaikkarekisterin.

– Kannustamme kaikkia hevosenpitäjiä kirjautumaan palveluun ja tarkistamaan pitopaikkailmoitustensa ajantasaisuuden, sillä tiedot ovat elintärkeitä tarttuvien tautien vastustamisen ja torjunnan vuoksi, sanoo ylitarkastaja Iina Valkeisenmäki Ruokavirastosta.

Ammattimaisesta, laajamittaisesta hevosenpidosta on pitänyt tähänkin asti ilmoittaa Aluehallintovirastoon. Mikäli ilmoitus on tehty, on tallilla jo Ruokaviraston pitopaikkatunnus. Jos oman tallin aiemmin rekisteröityä pitopaikkatunnusta ei muista, sen voi Valkeisenmäen mukaan helposti selvittää kirjautumalla sähköiseen palveluun.

Hevosten pidolle on tyypillistä, että samassa pitopaikassa on hoidossa useamman eri omistajan hevosia. Tällöin pitopaikan rekisteröimisestä vastaa lähtökohtaisesti paikasta vastuussa oleva toimija, useimmiten tallinpitäjä. Vaikka kotona olisi vain omia hevosia, on huhtikuusta voimaan tulleiden määräysten mukaan siis pitänyt rekisteröityä hevosten pitopaikaksi.

– Aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi muutaman kesäkanan pitäjän täytyy rekisteröityä, vertaa Valkeisenmäki.

Valkeisenmäki korostaa, että EU-säädökset perustuvat eläinterveyden turvaamiseen. Vakavissa eläintautiepidemioissa on tärkeää, että tiedetään, missä kaikkialla tietyn eläinlajin edustajia on ja missä eläinyksilöt ovat liikkuneet, jotta mahdolliset tartuntaketjut voidaan jäljittää.

Kirjanpitovelvollisuus kaikista pitopaikassa olevista hevosista ja niiden liikkumisesta eri pitopaikkojen välillä perustuu sekin eläintautien torjuntaan. Siksi tarkat kirjaukset ovat kaikkien etu, selvittää Valkeisenmäki.

– Lainsäädäntö vaatii kirjaamaan hevosten siirrot pitopaikkojen välillä. Jos hevosia esimerkiksi siirretään kesäksi laitumelle tai kuukaudeksi treeniin, tulee nämä siirrot kirjata sekä lähtö- että määränpääpitopaikan kirjanpitoon. Tällöin tarvitaan molempien pitopaikkatunnus.

Hevosten liikkumisesta pitopaikkojen välillä ei tarvitse ilmoittaa mihinkään, mutta niistä on pidettävä kirjaa.

– Kirjanpitotietoja ei tarvitse toimittaa minnekään. Kirjanpito on vapaamuotoinen, ja sitä voi tehdä paperilla tai tietokoneella. Tietoja on kuitenkin säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan, ja ne on pyydettäessä esittävä viranomaisille, Valkeisenmäki kertoo.

Rekisteröityjen pitopaikkojen kirjanpitovelvoite on lakisääteinen vaatimus, josta Valkeisenmäen mukaan viranomaisilla on nyt tärkeä tehtävä tiedottaa ja neuvoa.

– Kyse on kuitenkin jo nyt sellaisenaan voimassa olevasta EU-lainsäädännöstä, jota voidaan myös valvoa, hän huomauttaa.

Lähde: Maaseudun Tulevaisuus