Urheilu ei ole pelkästään perinteisiä palloilulajeja tai yleisurheilua. Ihmiset ovat läpi historian luoneet pelejä kilpaillakseen, pitääkseen hauskaa ja haastaakseen fyysiset rajansa. Tämä universaali liikkumisen ilo saa maailmalla ajoittain hyvinkin erikoisia ja outoja muotoja, joissa kilpailuhenki ei tunne rajoja.
Ison-Britannian omituiset perinteet
Erikoisten lajien kierros alkaa Isosta-Britanniasta, jossa kilpailemisen vuoksi ollaan valmiita riskeeraamaan jopa terveys.
Juuston metsästys
Englannin Gloucestershiressa Cooper’s Hillin jyrkässä rinteessä järjestetään vuosittain juustonmetsästyskilpailu. Osallistujat heittäytyvät lähes pystysuoraa rinnettä alas noin neljän kilon painoisen Double Gloucester -juuston perään. Ensimmäisenä maalilinjan ylittäjä voittaa juuston ja saa mahdollisesti muutaman mustelman. Alun perin kevään saapumista juhlistaneesta perinteestä on kasvanut kansainvälinen yleisömagneetti.
Varvaspaini
Varvaspaini puolestaan vaatii paikallaan pysymistä – ainakin teoreettisesti. Tässä brittiläisessä lajissa kilpailijat lukitsevat isovarpaansa yhteen ja pyrkivät painamaan vastustajan jalan lattiaan. Lajilla on oma vankka kannattajakuntansa ja MM-kisat, joiden voittaja palkitaan kultaisen varpaan muotoisella pokaalilla.
Hurling
Irlannin meren toisella puolella pelataan puolestaan hurlingia, joka on yli 3 000 vuotta vanhana yksi maailman vanhimmista kenttäpeleistä. Hurlingia pelataan puisilla mailoilla ja pikkupallolla. Kyseessä on fyysinen ja nopeatempoinen peli, joka on muodostunut keskeiseksi osaksi irlantilaista urheilukulttuuria ja kansallista identiteettiä.
Vedenalainen jääkiekko
Kaikki brittisaarten erikoisuudet eivät kuitenkaan tapahdu kuivalla maalla. Vedenalainen jääkiekko keksittiin Iso-Britanniassa 1950-luvulla laivaston sukeltajien kunnon ylläpitämiseksi. Snorkkeleilla ja räpylöillä varustetut joukkueet liikkuvat uima-altaan pohjassa ja pyrkivät pienten mailojen avulla saamaan painotetun kiekon vastustajan maaliin.
Tuttujen lajien uudet muodot
Euroopassa on pitkät perinteet myös tunnettujen lajien muokkaamisesta uuteen uskoon. Suomalaisille tuttu suojalkapallo tarjoaa kuraisen vaihtoehdon perinteiselle jalkapallolle, kun taas Saksasta alkunsa saaneessa polkupyöräjalkapallossa eli radballissa pelaajat ohjaavat palloa jarruttomien polkupyörien pyörillä.
Ranskassa miekkailu on saanut uuden muodon canne de combat -lajissa, jossa miekkojen sijaan ottelijat käyttävät puisia kävelykeppejä. 19. vuosisadalta peräisin oleva itsepuolustuslaji muistuttaa nopeatempoisilla pyörähdyksillään ja iskuillaan keskiaikaista toimintaelokuvaa.
Alankomaissa kanavien ylittäminen synnytti jo 1700-luvulla Fierljeppen-lajin eli kanavahyppelyn. Maanviljelijöiden arkisesta liikkumiskeinosta kehittyi laji, jossa urheilijat ottavat vauhtia, kiipeävät veteen pystytettyä pitkää seivästä pitkin ja pyrkivät alastulossa mahdollisimman kauas kanavan vastakkaiselle rannalle – mieluiten kastumatta.
Ihmistorneja ja massiivista kamppailua
Kataloniassa urheilu tiivistyy luottamukseen ja yhteistyöhön. Castells-perinteessä ihmiset rakentavat toistensa olkapäille nousen monikerroksisia, eläviä torneja. Colles-joukkueet kilpailevat korkeimpien ja monimutkaisimpien tornien rakentamisessa. Perinne huipentuu tornin huipulle kiipeävän lapsen kädennostoon, ja se on hyväksytty myös UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Aasiassa perinteiset koulupihatyyliset leikit on viety äärimmilleen. Japanilaisessa Bo-taoshissa kaksi 150 pelaajan joukkuetta kohtaa toisensa: toinen puolustaa pystyssä olevaa puutolppaa ja toinen pyrkii kallistamaan sen vähintään 30 asteen kulmaan. Tuloksena on melkoinen taktinen kaaos.
Kakonaisvaltaista akrobatiaa tarjoaa puolestaan Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva sepak takraw, jossa yhdistyvät jalkapallo ja lentopallo. Pelaajat toimittavat rottinkipallon verkon yli käyttämällä jalkojaan, polviaan, rintaansa ja päätään. Ottelut ovat täynnä henkeäsalpaavia saksipotkuja ja voltteja, jotka tekevät lajista yhtä näyttävän kuin se on haastavakin.
