Suomen Urheiluliiton lajivalmennusta on uudistettu syksyn mittaan. Tuomas Laaksonen ottaa vastuulleen naisten keihäänheiton lajivalmennuksen, Jarno Koivunen naisten seiväshypyn ja Mikael Westö miesten seiväshypyn. Kolmikko toimii lajivastaavan tittelillä.
Suomen Urheiluliitto SUL:n valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni kehuu valitun kolmikon taitoja.
– Lajivalmennuksen tehtävissä korostuvat rautaisen lajiosaamisen lisäksi sosiaaliset ja pedagogiset taidot sekä vahva tahtotila olla kehittämässä omaa lajia ja suomalaista yleisurheilua. Tuomas Laaksonen, Jarno Koivunen ja Mikael Westö omaavat nuo ominaisuudet ja osaamisen. Saimme erinomaiset vahvistukset tiimiimme.
Miesten keihäänheiton lajivalmennus toimii jatkossakin Petteri Piirosen johdolla. Naisten lajivalmennus sen sijaan eriytyy omakseen Laaksosen johdolla.
– Meillä on valmennusryhmissä iso nippu naisheittäjiä, joilla keskittymiskohteet ja tarpeet ovat erilaiset kuin miehillä, jotka takovat jo arvokisafinaaleja. Naisheittäjistä monet ovat nuoria, osin lukioikäisiä. Siksi on tärkeä varmistaa, että pystymme auttamaan heitä valmennuksellisesti juuri siinä, mitä he tarvitsevat ja viemään heitä siten eteenpäin, Laaksonen sanoo.
Lajivastaavan työt Laaksonen on aloittanut toiminnan organisoinnilla. Takana on jo ensimmäinen neljästä kolmen päivän leiristä, joista kaksi on Turussa ja kaksi Liikuntakeskus Pajulahdessa.
– Leirityksessä isoksi teemaksi nostettiin heti syksyllä juokseminen. Välineen kanssa liikkuminen on asia, jossa voidaan helposti olla parempia, kun keskitytään juoksemiseen, Laaksonen sanoo.
Pestinsä ensimmäisen talven aikana Laaksonen aikoo tutustua tarkemmin Team Finland -ryhmän urheilijoiden harjoitusympäristöön ja jatkaa sitten maajoukkue- ja nuorten maajoukkueryhmiin.
– Haluan katsoa, mitä siellä tehdään ja miten sitä päivittäisvalmennusta voitaisiin tukea, Laaksonen sanoo.
– Suomessa olosuhteet ovat pääosin hyvät, samoin akatemiajärjestelmä ja asiantuntijapalvelut. Urheilijakohtaisesti voidaan kuitenkin tehdä pientä tarkentamista niin, että jokaiselle urheilija-valmentaja-parille saadaan heidän toimintaansa sopiva paketti. Päivittäinen työ oman valmentajan kanssa on kuitenkin ratkaisevaa.
Naisten seiväshypyssä vahva pohja
Naisten seiväshypyssä tilanne on Koivusen mukaan hyvä ja samalla haastava.
– Tilanne on sillä lailla hyvä, että MM- ja EM-kilpailuissa Suomella oli molemmissa kolme edustajaa, Silja Andersson kilpaili nuorten MM-kilpailuissa ja mukana on nuoria, joiden voi olettaa nousevan 420:n tuntumaan lähivuosina, Koivunen sanoo.
– Toisaalta tilanne on kaksijakoinen. Pitää varmistaa, että huiput pysyvät vireessä ja kehittyvät niin, että meillä voisi 2024 olympialaisissa olla 2-3 naisseiväshyppääjää. Samalla pitäisi löytää uusia junioreita, joita meidän lajissa ei ole koskaan liikaa.
Huipuille kehittymisen lähtökohtana ovat Koivusen mukaan onnistuneet harjoitusvuodet.
– Ei se menestys vahingossa tai tuurilla tule. Urheilija-valmentaja-parien on käytävä tarkasti läpi, mitkä ovat ne jutut, jotka vievät kehitystä eteenpäin. Seiväshypyssä nopeus ja tekniikkaa ratkaisevat. Eli haasteena on, miten varmistaa, että urheilijat ovat riittävän nopeita ja teknisiä.
– Ja kun mennään huippu-urheiluun, yritetään aina karsia turhat pois. Se vaatii tarkkaa kirjausta, mikä tehoaa ja mikä ei, jolloin voi keskittyä tärkeisiin asioihin.
Lajivastaavana Koivunen organisoi urheilija-valmentaja-pareille harjoituskaudeksi Turussa yhteensä 12-15 päivän leirityksen. Sen tärkein anti Koivusen mukaan on tiedonvaihto.
– 12-15 päivän leirityksellä ei sinällään mennä kovin pitkälle, mutta siellä on tilaisuus käydä vuoropuhelua muiden valmentajien ja urheilijoiden kanssa, sparrailla ja vaihtaa ajatuksia, Koivunen sanoo.
– Tietoa jakamalla päästään eteenpäin. Ei niin, että minulla olisi kaikki tieto, vaan niin, että minä toimin linkkinä ja yhdessä jutellaan asioita. Esimerkiksi syksyn ensimmäisellä leirillä puhuttiin 2,5 tuntia harjoitusvuodesta ja sen suunnittelusta.
Miesten seiväshypyssä samankaltaisia säveliä
Miesten seiväshypyn lajivastaavana Westö korostaa Koivusen tapaan leiritystä paikkana, jossa voidaan vaihtaa ja jakaa tietoa urheilija-valmentaja-parien kesken.
– Tärkeintä on saada leiritys pyörimään ja vahvistamaan yhdessä tekemistä. Kaikki tekevät tärkeimmän osan harjoittelusta kotioloissa, mutta leirityksen kautta voisi saada uudenlaista näkökulmaa omaan tekemiseen, Westö sanoo.
– Tavoitteena on, että leiritys myös kasvattaisi motivaatiota ja uskoa siihen, että pystyy hyppäämään korkeammalta.
Miesten seiväshypyn leirityspaikka on Kuortaneen urheiluopisto. Neljän päivän leirejä on syksystä keväälle yhteensä viisi. Ensimmäinen leireistä on jo takana.
– Ensimmäinen oli toiminnan avaus ja siitä jäi hyvä fiilis. Mikko Latvala oli isosti mukana ja se toimi. Meillä oli mukana myös muutama juniori, jotka saivat tuntumaa leireilystä kärkihyppääjien kanssa, Westö sanoo.
– Juniorit olivat mukana omalla kustannuksellaan, mutta minusta on tärkeää päästä vaikuttamaan myös seuraavaan sukupolveen, joka on nousemassa näiden nykyisten kärkihyppääjien jälkeen.
Tämän hetken tilanne miesten seiväshypyssä on Westön mukaan hyvä.
– Kärkiviisikossa on kehityspotentiaalia, Westö näkee.
Haasteena Westön mukaan on nopeusominaisuuksien kehittäminen.
– Mitä kovempaa tullaan kuopalle, sitä helpompi on hypätä korkealta. Toki tekniikkakin on tärkeässä roolissa, mutta kaikki osaavat hypätä suhteellisen taitavasti.
KIEKKOFANI.COM
FUTISFANI.COM
