Uuden väitöskirjan mukaan koripallon ja salibandyn vammojen ehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän

AOP

Lääketieteen lisensiaatti Jussi Hietamo julkaisi väitöskirjan, jossa hän käsittelee vammojen ehkäisyä koripallon ja salibandyn parissa.

Lääketieteen lisensiaatti Jussi Hietamon väitöstutkimuksen mukaan vammojen ehkäisyn pitäisi olla osa jokapäiväistä harjoittelua.

Koripallo ja salibandy ovat suosittuja urheilulajeja Suomessa. Lajit ovat nopeatempoisia ja siksi niissä on korkea riski saada pelaamisen jatkamista uhkaava polvi- tai nilkkavamma. Näiden vammojen riskitekijöiden tunteminen on tärkeää, jotta niitä voitaisiin tehokkaasti ehkäistä.

Väitöskirjan ensimmäinen tavoite oli tutkia urheiluvammojen esiintyvyyttä nuorilla salibandypelaajilla. Toisena tavoitteena oli tutkia, onko alaraajojen lihasvoima yhteydessä äkillisiin polvi- , eturistiside- tai nilkkavammoihin ja toisaalta, onko nuorten koripallo- ja salibandypelaajien aiempi polvivamma ja polven itsearvioitu toimintakyky yhteydessä äkillisiin polvivammoihin.

Väitöskirjan tutkimusryhmän muodostivat 396 nuorta koripallo- ja salibandypelaajaa. Pelaajille sattuneet urheiluvammat rekisteröitiin kolmen pelikauden ajan. Ennen seurannan aloittamista pelaajilta kysyttiin heille aiemmin sattuneista vammoista ja niiden vaikutuksesta pelaamiseen.

Tämän jälkeen pelaajilta mitattiin maksimaalinen jalkaprässivoima, etu- ja takareisivoima sekä lonkan loitonnusvoima.

– Tutkimuksessa havaittiin, että kaikista äkillisistä vammoista yli puolet oli joko nilkka- tai polvivammoja, pääosin nivelsidevammoja. Naispelaajien riski saada nivelsidevamma oli liki kaksinkertainen miespelaajiin verrattuna. Naispelaajilla aiempi polvivamma lisäsi riskiä saada uusi äkillinen polvivamma yli kaksinkertaiseksi ja miespelaajilla liki kuusinkertaiseksi, Hietamo kertoo.

Tutkimuksessa heikko lonkan maksimaalinen loitonnusvoima lisäsi miespelaajilla riskiä saada äkillinen polvivamma, mutta naispelaajilla tutkitut alaraajavoimat eivät olleet yhteydessä kohonneeseen polvivammariskiin. Yllättäen suuri jalkaprässivoima sen sijaan lisäsi riskiä äkillisiin nilkkavammoihin sekä mies- että naispelaajilla.

Lisäksi miespelaajilla suuri etureisilihasvoima ja naispelaajilla suuri puoliero alaraajojen välillä lonkan loitonnusvoimissa lisäsivät äkillisen nilkkavamman riskiä.

– Väitöskirjan löydösten perusteella nuorilla koripallo- ja salibandypelaajilla nilkan ja polven nivelsidevammojen ehkäisyn tulisi sisältyä päivittäiseen harjoitteluun, Hietamo toteaa.

Polvivammojen korkean uusiutumistaipumuksen vuoksi aiemman polvivamman huolellinen hoito ja kuntoutus on ensiarvoisen tärkeää nuorilla urheilijoilla. Lisäksi lonkan loitonnosvoimaharjoitteita voidaan suositella nuorille urheilijoille.

Suuren alaraajojen ojennusvoiman aiheuttama kohonnut nilkkavammariski saattaa johtua siitä, että vahvat urheilijat mahdollisesti myös juoksevat ja vaihtavat suuntaa nopeammin kuin heikommat joukkuetoverinsa, jolloin alaraajoihin kohdistuu suurempia mekaanisia voimia.

Kun otetaan huomioon myös aiemmat terveurheilija.fi-hankkeessa tehtyjen väitöskirjatutkimusten tulokset, alaraajavammojen ehkäisyssä nuoret urheilijat hyötyvät omalla kehonpainolla tehtävistä voimaharjoitteista sekä alkulämmittelyistä, joissa keskitytään tasapainoon, ketteryyteen ja hyvään tekniikkaan lajinomaisissa suunnanmuutoksissa ja hypyistä alastuloissa.